CS3D – Mikä on yritysvastuudirektiivi ja mitä se tarkoittaa Suomessa?

11.09.2026

Yritysvastuulainsäädäntö on aiheuttanut keskustelua jo vuosia, mutta nyt prosessi etenee Suomessakin konkreettisesti. Harmillista tässä sääntelyviidakossa on EU:n aiheuttama epävarmuus ja yritysvastuudirektiivin jatkuva muuttaminen. Tässä blogikirjoituksessa avaamme, mistä direktiivissä on kyse, mitä se yrityksiltä edellyttää ja milloin kansallinen laki tulisi voimaan.

Mikä on CS3D?

CS3D (Corporate Sustainability Due Diligence Directive, suomeksi yritysvastuudirektiivi) on EU:n direktiivi, jolla velvoitetaan suurimmat yritykset tunnistamaan, ennaltaehkäisemään ja lopettamaan toiminnastaan aiheutuvia haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Direktiivin tavoitteena on varmistaa, että yritysten vastuu ei pääty oman toimiston tai tehtaan porteille, vaan se ulottuisi koko arvoketjuun: toimittajiin, alihankkijoihin ja muihin liikekumppaneihin.

Direktiivi astui EU-tasolla voimaan vuonna 2024, mutta sen sisältöön on sen jälkeen tehty merkittäviä muutoksia ns. Omnibus I -paketin kautta alkuvuodesta 2026.

Keitä direktiivi koskee?

Omnibus I -muutosten jälkeen direktiivi soveltuu yrityksiin, joilla on

• yli 5 000 työntekijää ja
• yli 1,5 miljardin euron nettoliikevaihto.

Suomessa tämä tarkoittaisi, että noin 30 yritystä, konsernia ja osuuskuntaa kuuluisivat direktiivin suoraan soveltamisalaan.

On tärkeää huomata, että vaikka direktiivi kohdistuu suoraan vain suurimpiin yrityksiin, sen vaikutukset ulottuvat välillisesti myös pienempiin yrityksiin. Kun suurempi yritys on velvollinen arvioimaan koko arvoketjunsa vaikutuksia, sen on myös edellytettävä tietoja ja toimenpiteitä liikekumppaneiltaan eli myös pienemmiltä toimittajilta ja yrityksiltä.

Mitä direktiivi käytännössä yrityksiltä edellyttää?

Direktiivi velvoittaa yritykset tunnistamaan ja arvioimaan haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset, jotka aiheutuvat niiden omasta, tytäryritysten tai liikekumppanien toiminnasta. Yritysten olisi tehtävä asianmukaiset toimenpiteet haitallisten vaikutusten ennaltaehkäisemiseksi, lopettamiseksi ja korjaamiseksi. Yritysten pitäisi siis sisällyttää asianmukaiset huolellisuusprosessit toimintaperiaatteisiin ja riskienhallintajärjestelmiin sekä arvioida säännöllisesti toimenpiteidensä riittävyyttä ja tehokkuutta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että yritysten on rakennettava järjestelmällinen prosessi, ns. due diligence -prosessi, jonka avulla ne

• kartoittavat toimintaketjunsa riskit ihmisoikeuksien ja ympäristön näkökulmasta,
• arvioivat syvällisemmin alueet, joilla haitalliset vaikutukset ovat todennäköisimpiä,
• toimivat havaittujen riskien vähentämiseksi ja poistamiseksi ja
• raportoivat toimenpiteistään säännöllisesti.

Mitä seurauksia velvoitteiden laiminlyönnistä voi olla?

Velvoitteiden laiminlyönneistä seuraisi hallinnollisia seuraamuksia yrityksille. Lisäksi yritys voisi olla vahingonkorvausvastuussa laiminlyönneistä aiheutuneista vahingoista.

Missä vaiheessa Suomen kansallinen laki on?

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan direktiivin täytäntöönpanossa vältetään EU-sääntelyn vähimmäistason ylittävää lisäsääntelyä eli tämä tarkoittaisi sitä, että yritysten hallinnollista taakkaa ei ainakaan olisi tarkoitus lisätä. Esitysluonnoksen mukaan Suomeen siis säädettäisiin täysin uusi laki, laki ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevasta yritysten huolellisuusvelvoitteesta. Hankkeessa otetaan myös tarkasteltavaksi pakkotyöasetuksen edellyttämät kansalliset sääntelytarpeet (tästä tarkemmin lisää myöhemmin).

Hallituksen on tarkoitus antaa lopullinen esitys eduskunnalle syysistuntokaudella 2026. Lakia sovellettaisiin yrityksiin heinäkuusta 2029 alkaen.

Milloin tiedämme enemmän?

Prosessi etenee seuraavasti:

Vaihe	Aikataulu
Hallituksen esitys eduskunnalle	Syksy 2026
Kansallinen laki voimaan	Viimeistään 26.7.2028
Lain soveltaminen yrityksiin	Heinäkuusta 2029 alkaen

Mitä yritysten kannattaa tehdä nyt?

Vaikka laki astuu voimaan vasta vuonna 2029, valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Due diligence -prosessien rakentaminen ja arvoketjun kartoittaminen vie aikaa, eikä ihmisoikeuksiin tai ympäristöön liittyvien riskien tunnistaminen tapahdu hetkessä, etenkin kun arvoketjut voivat olla todella pitkiä.

Keskeistä on

• selvittää, kuuluuko yritys direktiivin soveltamisalaan (tai onko se jonkun soveltamisalaan kuuluvan yrityksen arvoketjussa) ja
• arvioida olemassa olevien riskienhallinta- ja compliance-prosessien riittävyys.

Olemme seuranneet yritysvastuudirektiivin kehitystä tiiviisti ja autamme yrityksiä valmistautumaan tuleviin vaatimuksiin. Otathan yhteyttä, jos haluat keskustella siitä, mitä direktiivi juuri teidän yrityksenne kannalta tarkoittaa.

Kirjoittaja